Jospa voisi olla vain "miedosti". Olla vain, niin kuin on hyvä olla, ei niin, että tarvitsee olla jotakin muuta, tai että tarvitsee yrittää suuresti. Tein töitä myöhään, en siksi, että se juuri nyt olisi ollut täysin välttämätöntä, vaan siksi, että olimme eri aaltopituuksilla - taas. Olen parempi lukemaan sinua kuin ymmärrätkään - kuulen usein, kuinka "miehet eivät tajua naisia". Jos tietäisit, että en pelkästään tajua, vaan tiedän myös mille polulle astun, jos en ole virittäytynyt sinun aaltopituudellesi. Tunsin, että kaipaat minua, läsnäoloa, läheisyyttäni, mutta nyt ei ollut hyvä hetki. Riittämättömyyden peikko nosti päätään, tiesin, että en pysty antamaan sitä - ohitin tilanteen. Siihen ei voi mennä puolivaloilla, ja minä toimin puolivaloilla välillä. Se on sinulle, elämää täynnä olevalle, vaikeaa ymmärtää. Olen löytänyt tuhat hyvää syytä erota sinusta. Kun katson sinua, tunnen rakkauden huokuvan sinusta. Välttelen katsettasi, kuin minussa olisi jotain vikaa. Siksi etsin niitä syitä, jotta minun ei tarvitsisi myöntää itselleni tai muille, että minussa oli jotain vikaa, että minä en vain enää elänyt siinä hetkessä. Olisi helpompaa vain todeta, että "kun kannoit niitä kirpputoritavaroita kaapit täyteen, minä tukehduin". Ei se ole näin selvää...tämä on se peikko, joka istuu vasemmalla olkapäällä ja kuiskuttelee korvaan ikäviä ajatuksia. En minä voisi sinua tuhota. En ainakaan epäreilulla tavalla. Tulen taas viereesi, tunnen lämpösi, olen läsnä kanssasi hetken. Sitten tarvitsen taas etäisyyttä ja tilaa ajatuksilleni. Sinä tarvitsisit paljon enemmän, ja minä kärsin siitäkin. Kyllä sinäkin välillä tiedät - silloin kun olen syvällä ja minusta ei riitä ollenkaan. Juttelemme silloin vakavia, ja tilanne parantuu, se parantuu siten, että minä pääsen siitä pois. Tuntuu minusta silloin hyvältä - miedosti hyvältä - mutta se ei jatku edes seuraavaan aamuun. Tiedätkö miksi vastustan ammattiauttajaa - neuvojaa - ulkopuolisia? Pelkään lopputulosta. Sinä haluat meidät sinne jotta asiat korjaantuisivat, minä pelkään niiden ratkeamista. Että menemme eri teille, että minä en saa ajatella tätä kaikkea rauhassa loppuun. Nyt se hiipii rintaan, miedosti puristava tunne, siinä kaikki. Sitä voisi kuvata sanalla "synkkyys", se ei ole mitään kovin vahvaa, se on kuitenkin negatiivista. Tulen kohta viereesi, sinä nukut jo. Otan sinut syliin, koska minä pystyn kohtaamaan sinut kun et vaadi.